maanantai 26. syyskuuta 2016

Veikko Savolainen 1929‒2016

Veikko "Joonas" Savolainen on kuollut 87-vuotiaana 24.9.2016. Suomalaisen sarjakuvan legenda ja isähahmo oli syntynyt 1929.

Tunnetuimman sarjakuvasankarinsa mukaan Savolainen signeerasi työnsä usein nimimerkillä Joonas, joka vakiintui myös taiteilijan kutsumanimeksi.

Savolainen aloitti sarjakuvapiirtäjän uransa jo 1940-luvulla, ja varsinkin Helsingin Sanomissa 1950 alkanut Joonas-sarjakuva muodostui kotimaisen realistiseen tyyliin piirretyn seikkailusarjakuvan ehdottomaksi klassikoksi. Savolainen hallitsi kuitenkin monia tyylejä ja teki runsaasti myös huumorisarjakuvia.

Unto Uneksija Pellervo-lehdessä oli myös pisimpään saman tekijän piirtämänä jatkunut kotimainen sarjakuva jossa oli vakituinen päähenkilö, se ilmestyi vuosina 1966‒2010. Unto Uneksija pääsi myös postimerkkiin edustamaan 1960-lukua Suomalainen sarjakuva 100 vuotta -postimerkkivihossa 2011.

Joonaksen sarjakuvia ilmestyi myös ulkomailla, ja lisäksi Savolainen teki animaatioita, piirsi pilapiirroksia, kuvituksia ja karikatyyrejä, sekä opetti lukemattomilla sarjakuvakursseilla. Hän päätoimitti myös Sarjis-lehteä 1972‒1974, nostaen esille monia suomalaisia sarjakuvantekijöitä.

Veikko Savolainen palkittiin heti toisella Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatulla vuonna 1973. Sarjakuvantekijät ry:n Vuoden sarjakuvateko -palkinnon 1999 hän sai lasten ja nuorten sarjakuvakoulutuksesta. Ensimmäisen ansioista sarjakuvataiteilijana myönnetyn Pro Finlandia -mitalin Savolainen sai 2014.

Savolainen oli Sarjakuvantekijät ry:n perustajajäseniä, ja nimitetty yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Joonas oli taiteilijana rautainen ammattilainen. Hän oli aina valmis auttamaan nuorempia sarjakuvantekijöitä neuvoillaan ja hän nautti opetustyöstä. Joonas muistetaan aina ystävällisenä ja avuliaana herrasmiehenä, joka vaikutti suomalaisen sarjakuvan kehitykseen lukemattomilla tavoilla.

Sarjakuvantekijät ry:n hallitus ottaa osaa Veikko Savolaisen läheisten ja ystävien suruun.

Joonas täytti 60 vuotta 1989, isokokoinen juhlakirja ilmestyi seuraavana vuonna.

Näytteitä Joonaksen sarjakuvista löytyy Suomen sarjakuvaseuran kuva-arkistosta.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Raportti sarjakuvantekijöiden palautetyöpajasta

Kirsi Kinnunen järjesti palautetyöpajan Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2016. Kirsin paikalle järjestämä asiantuntija oli ranskalainen Thomas Gabison. Tässä Kirsi Kinnusen raportti hankkeesta.

---

Palautetyöpaja sarjakuvantekijöille Helsingin sarjakuvafestivaalilla 2.-3.9.2016

1. Peruskuvio

Järjestin Helsingin sarjakuvafestivaalin yhteyteen kaksi päivää kestäneen kritiikkityöpajan, jossa ranskalainen asiantuntijavieras antoi henkilökohtaista palautetta sarjakuvataiteilijoille heidän töistään.


Työpaja vastasi kokemukseni ja saamieni kommenttien perusteella erinomaisesti alalla vallitsevaan kipeään asiantuntijapalautteen tarpeeseen. Kahden päivän aikana peräti 26 tekijää sai 20-30 minuutin intensiivisissä yksityistapaamisissa paitsi paneutuvaa ja asiantuntevaa palautetta myös innostavaa kannustusta.

Työpajan tapaamisista (pe klo 10-18 ja la 11-18) noin puolet oli varattavissa etukäteen ja loput ajat sovittiin paikan päällä. Tällä tavalla kukaan halukas ei jäänyt palautetta paitsi, joskin toinen päivä meni ylitöiksi. 

2. Asiantuntijavieras Thomas Gabison, Actes Sud BD, Ranska


Palautteen antajana toimi Actes Sud BD:n kustannusjohtaja Thomas Gabison. Hän oli oivallinen henkilö tähän tehtävään, koska hän on toiminut 15-20 vuotta paitsi sarjakuva-alan kustannus- ja taiteellisena johtajana, myös graafikkona, alan opettajana sekä sarjakuvakirjakauppiaana. Thomas Gabisonille järjestyi myös tapaamiset FILIn ja WSOY:n edustajien kanssa.

Thomas Gabisonin yleisarvio näkemästään oli erittäin myönteinen. 26 tekijän joukossa oli useampi, joille hän suositteli töiden tarjoamista Ranskan markkinoille. Hän myös lupasi vastata sähköpostitse tekijöiden lisäkysymyksiin.

Itselleni Thomasin kommenteista jäivät päällimmäisiksi mieleen seuraavat:

1) Hän kehotti valitsemaan henkilöt ”casting”-tyyppisesti ja pohtimaan muun muassa näitä kysymyksiä: Millainen henkilö sopii esittämään tätä hahmoa? Miten hänet puetaan? Missä vaiheessa sivuhahmo voi nousta esiin ja missä vaiheessa hänet häivytetään? Millaiset puhekuplat sopivat juuri näiden henkilöiden ”suuhun”?

2) Tarinan tilanteet voi mielessään sijoittaa teatterin näyttämölle, mistä heräävät kysymykset: Miten hahmot ottavat tilan haltuun ja miten he liikkuvat siinä? Mitkä esineet ovat olennaisia tilanteen ja hahmon henkilökuvan kannalta eli mitä nostetaan esiin ja mikä jätetään kuvaamatta tai häivytetään?

3) Lukijan asemaan asettuminen on tärkeää ja silloin voi miettiä esimerkiksi tätä: Miten katsojan silmän kamera liikkuu ruudussa/sivulla?



3. Jatko


Pelkkä työpajaan saapuneiden tekijöiden määrä (26) kertoo siitä, millainen tarve tällaiselle palautetoiminnalle on. Toivon, että tämä ei jää yksittäiseksi tapahtumaksi vaan jatkossa vastaavanlaiseen toimintaan panostetaan ja sitä kehitetään lisää.

Kansainvälisen asiantuntijapalautteen saaminen on äärettömän tärkeää myös suomalaisen sarjakuvan viennin näkökulmasta, sillä kansainvälisesti ”suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa”. Viidessätoista vuodessa esimerkiksi pelkästään Ranskassa julkaistujen suomalaisten sarjakuvateosten määrä on noussut nollasta noin kuuteenkymmeneen puhumattakaan valtavasta määrästä muita näyttely- ja julkaisuprojekteja.

Hartaimmat toiveeni tämän kokemuksen perusteella:

Toivon, että Suomen sarjakuvafestivaalien järjestäjät ottavat tästä kopin ja palautetyöpajoista muodostuu säännöllinen osa eri festivaalien ohjelmistoa. Nyt avustuksia tuli vain 820 euroa, mutta pienin budjetti mihin pitää varautua, on arvioni mukaan 3000–4000 euroa.

Mielestäni Suomessa on huutava pula pitkistä sarjakuvatarinoista verrattuna lyhyiden tarinoiden ja strippien julkaisumäärään (eikä suinkaan ole moite suomalaista novelli- ja strippisarjakuvaa kohtaan, päinvastoin!) Tähän on monia syitä eikä rahanpuute ole niistä pienin (pitkän tarinan työstäminen ja piirtäminen vaatii aikaa, ja sinä aikana ja sen jälkeen pitäisi syödäkin…). Mutta pitkän käsikirjoituksen kirjoittaminen vaatii myös erilaista taitoa kuin lyhyiden tarinoiden laatiminen. Toivoisin siis, että Suomen sarjakuvataiteilijoille järjestettäisiin mitä pikimmin kansainvälinen käsikirjoitustyöpaja, jossa työstettäisiin pitkiä sarjakuvatarinoita.


4. Talous


Taloudellisesti tapahtuma meni täysin miinukselle. Tämä ei ollut yllätys, koska avustukset olivat tiedossa jo etukäteen. Pidin kuitenkin työpajan järjestämistä niin tärkeänä, että tein itsenäisesti päätöksen järjestää sen siitä huolimatta, että rahoitus jäisi selvästi alle tavoitteen – siis täysin tietoisena seurauksista. Avustuksia haettiin Framelta asiantuntijavierailuun, Fililtä kustantajavierailuun, Sarjakuvantekijät ry:ltä ja Helsingin sarjakuvafestivaalilta asiantuntijavierailuun.

Myönnetyt tuet olivat kuitenkin lähes olemattomat:
Frame 0 €, Fili 300 €, Sarjakuvantekijät ry. 300 €, Sarjakuvaseura 220 €.

Tällä tuella Thomas Gabisonin kulut saatiin juuri ja juuri katettua, eli on muistettava, että ilman niitä työpajaa ei kerta kaikkiaan olisi voinut järjestää. Kiitos siis yhteistyökumppaneille!

Thomas Gabison ilmoitti etukäteen, että ei tarvitse työstään palkkiota, jos riittäviä avustuksia ei löydy, ja työpajan järjestäjä, koordinaattori ja tulkki, sarjakuvaneuvos ja suomalaisen sarjakuvan ranskantaja Kirsi Kinnunen maksoi itse kaikki kulunsa ja teki työnsä ilman palkkiota.

Kirsi Kinnunen 18.9.2016  /  kirsi.kinnunen (ät) gmail.com

tiistai 13. syyskuuta 2016

Ohjeita hinnoitteluun

Kirjailijaliiton ohjeita työn hinnoitteluun. Soveltuvin osin palkkioasiaa voi miettiä myös sarjakuvantekijän kannalta. Sivulla on bonuksena myös sarjakuvia, joista on tietääkseni maksettu ihan oikea palkkio, eikä vain sitä surullisen kuuluisaa näkyvyyttä.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Jukka Murtosaari 1963–2016

Pitkän linjan sarjakuvantekijä ja kuvittaja Jukka Murtosaari on kuollut.

Murtosaari toimi Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtajana vuonna 1997, jolloin yhdistys pääsi Kopiostokorvausten piiriin. Kiitos rankasta neuvotteluväännöstä kuuluu suurelta osin Murtosaarelle ja Heikki Jokiselle. Tämän ansiosta Sarjakuvantekijät ry on voinut jakaa vuosittaisia Pätkä-apurahoja vuodesta 1998 alkaen. Murtosaari oli myös piirtäjien tekijänoikeuksien innokas puolustaja.

Jukka Murtosaari teki sarjakuvia sarjakuvaseurojen lehtiin 1980-luvun alussa, kuvitti scifi-lehtiä ja piirsi mm. Pahkasikaan ja Suomen Madiin. Nuorisokirjailija Kari Vaijärven kirjoittama Jake-sarjakuva ilmestyi useissa lehdissä ja myös kahtena kokoelma-albumina. Realistiseen tyyliin piirretty kotimainen värisarjakuva oli harvinaisuus 1980-luvun lehdistössä, eikä vastaavia ole juuri näkynyt sen jälkeenkään.

Murtosaari oli luotettu ammattilainen, joka pystyi taipumaan moneen tyyliin, huumorista realismiin. Hän teki runsaasti kirjojen kansia ja oli mukana parissakin isossa animaatiohankkeessa. Hän kuului harvalukuiseen suomalaisten Disney-piirtäjien joukkoon ja piirsi myös Muumeja.

Pitkään työn alla ollut kirja "Ja kannen kuvitti..." oli Jukalle tärkeä hanke ja sen piti ilmestyä ensi vuonna. Kirjassa esitellään noin 50 kioskikirjojen ja lukemistolehtien kansikuvittajaa 1940-luvulta lähtien. Toivottavasti kirja yhä toteutuu jossain muodossa.

Taitava käsityön jälki säilyi Murtosaaren tavaramerkkinä koko uran ajan ja hän vierasti tietokoneita. 2000-luvun alussa hän muutti Portugaliin, jossa asui siitä lähtien. Kuolinsyy ja tarkempi aika eivät ole tätä kirjoittaessani tiedossa.

Sarjakuvantekijät ry:n hallitus esittää surunvalittelunsa läheisille. Jukka Murtosaari oli monien piirtäjien esikuva ja pidetty kollega, aina hyväntuulinen ja kannustava.

Sarjakuvantekijät ry:n hallituksen puolesta pj Timo Kokkila


Jukka Murtosaaren kansikuva Arktisen Banaanin ja Sarjakuvantekijät ry:n vuonna 2001 julkaisemaan kokoelma-albumiin BD@fi, joka liittyi samannimiseen sarjakuvan ja modernin teknologian suhdetta käsittelevään näyttelyyn. Kansikuvan © Jukka Murtosaari.

torstai 1. syyskuuta 2016

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2.9. - 4.9.2016

Helsingin vuotuiset sarjakuvafestivaalit ovat taas täällä. Uskomattoman laaja ohjelmisto, runsaasti näyttelyitä ja myyntipöytiä. Ilmaisen tapahtuman pääpaikkana on tänä vuonna messuteltta Kansalaistorilla, joka sijaitsee Kiasman ja Musiikkitalon välissä ihan ydinkeskustassa. Ohjelmat ja näyttelyt leviävät toki ympäri Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua.

Sarjakuvantekijöiden jäsenlahjakirja on myös noudettavissa festareilta erikseen tulleiden ohjeiden mukaan. Muille se tulee postissa myöhemmin.

Tutustu tapahtumaan: Helsingin Sarjakuvafestivaalit 2016



tiistai 2. elokuuta 2016

Jäsenkysely 2016



Kyselyllä kartoitetaan jäsenien yrittäjyyttä, oman osaamisen/projektien rahoitus- ja markkinointitilannetta sekä työllistymismahdollisuuksia.

Kaikki vastaukset tulevat kyselyn käsittelijälle anonyymisti, vastauskoosteissa ei voi nähdä vastaajan nimeä eikä ip-osoitetta.

Kysely auttaa yhdistyksen jäsenille suunnatun vinkkipaketin tekemistä: paketista löytyy tietoa mm. eri yritysmuodoista ja asiaan liittyviä yhteystietoja sekä kontakteja eri alueiden kulttuuripoluille, joihin voi tarjota omaa osaamistaan.


Jäsenkyselyyn

perjantai 15. huhtikuuta 2016

KANNANOTTO 15. huhtikuuta 2016

PALKKIO TEHDYSTÄ TYÖSTÄ!

Miten helpolta ja kepeältä sujuva piirtäminen näyttääkään. Helposti unohtuu, että huippusuoritus vaatii vuosien pitkäjänteistä harjoittelua ja omistautumista.

Piirtäjä tutkii paitsi alansa parhaita teoksia myös ympäröivää maailmaa ylipäätään silloinkin, kun ei ole työnsä ääressä. Piirtämisen ammattilainen on voinut omistaa osaamiselleen koko elämänsä, aivan samaan tapaan kuin huippumuusikko instrumentilleen.

Keskiviikkona 6.4. 2016 sarjakuvantekijä Kaisa Lekalle, Kasper Strömmanille ja muille korkean profiilin tekijöille OKM:stä tullut ehdotus kahden päivän intensiivisestä, kongressiin sijoittuvasta kuvituskeikasta ateriaa vastaan olisi helppo ohittaa yksittäistapauksena. Olisi, jos se olisi jotenkin poikkeuksellista. Ikävä totuus kuitenkin on, että tällaiset työtarjoukset ovat kuvittajan ja sarjakuvantekijän arkipäivää.

Luovan alan ammatteja pidetään yleisesti kutsumuksellisina. Niitä, jotka julkisesti sanovat haluavansa menestyä taiteellaan myös taloudellisesti, saatetaan tästä syystä jopa paheksua. Totuus kuitenkin on, että jokainen tarvitsee toimeentulon, ja suomalainen noin 3100 euron mediaaniansiotaso jää alalla useimmille kaukaiseksi haaveeksi.

On siis syytä muistaa, että tekijä on hankkinut taitonsa sinnikkäällä ahkeruudella. Näennäisesti hetkessä syntyvä hauska tai koskettava piirros ei kumpua kuin itsestään lahjaksi annetusta kyvystä. Se on harjoittelun tulosta.

Muutkin ammatit voivat olla tekijöidensä kutsumus. Silti pidettäisiin järjettömänä ja loukkaavana, että oletettaisiin vaikkapa bussinkuljettajan, lääkärin tai virkamiehen tekevän työtään palkatta.

Kuvittajakin on yrittäjä, ja hänen pitää maksaa toimintaansa liittyvät kulut, kuten työtilojen vuokra, kirjanpito, materiaalit, eläke- ja vakuutusmaksut. Ammattilaiselle kyseessä on työ, ei harrastus tai elämäntapa.

Helsingissä 15.4.2016

Christer Nuutinen, pj
Kuvittajat ry:n hallituksen puolesta

Timo Kokkila, pj
Sarjakuvantekijät ry:n hallituksen puolesta

Ville Hänninen, pj
Suomen sarjakuvaseuran hallituksen puolesta

....

BETALT FÖR ARBETET!

Det kan se så lätt ut när någon som kan sin sak tecknar. Man glömmer lätt bort att en topprestation kräver år av övning och engagemang.

Tecknaren studerar förutom de bästa verken i branschen även den omgivande världen också då hen inte arbetar. Ett proffs inom illustration eller serieteckning kan ha ägnat hela sitt liv till att utveckla sitt kunnande, på samma sätt som en toppmusiker ägnat sig åt sitt instrument.

Onsdagen den 6 april 2016 fick serietecknarna Kaisa Leka, Kasper Strömman och andra av våra främsta bildskapare ett förslag från Undervisnings- och kulturministeriet om ett tvådagars intensivt illustrationsuppdrag på ett seminarium, med mat som enda kompensation för arbetet. Erbjudandet kunde ses som en engångsföreteelse, men det är det tyvärr inte. Dylika erbjudanden är vardag för illustratörer och serietecknare.

Yrken inom de kreativa branscherna ses allmänt som en kallelse. De som i offentligheten säger att de förutom att nå konstnärlig framgång också vill leva på sin konst, kan därför till och med möta illvilja. Sanningen är ändå att var och en behöver en utkomst. Den finländska medianinkomsten på cirka 3 100 euro förblir en onåbar dröm för de flesta i branschen.

Det är alltså skäl att minnas att tecknarna har uppnått sina kunskaper genom ihärdigt och långsiktigt arbete. Den roliga eller rörande bild som ser ut att födas i ett nafs är är resultatet av övning, inte en talang som tecknaren fått i gåva från ovan.

Andra yrken kan också vara kall för sina utövare. Ändå skulle det anses vanvettigt och sårande om man antog att till exempel en busschaufför, en läkare eller en tjänsteman skulle göra sitt arbete utan lön.

Även illustratören är en företagare, och hen har kostnader för verksamheten. Det handlar om hyra för arbetsutrymme, bokföring, material, pensions- och försäkringsavgifter. För professionella illustratörer och serietecknare handlar det om ett jobb, inte en hobby eller en livsstil.

Helsingfors 15.4.2016

Christer Nuutinen, ordförande
Illustratörerna i Finland r.f

Timo Kokkila, ordförande
Serieskaparna i Finland

Ville Hänninen, ordförande
Finlands Serieförening