Raportti sarjakuvantekijöiden palautetyöpajasta

Kirsi Kinnunen järjesti palautetyöpajan Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2016. Kirsin paikalle järjestämä asiantuntija oli ranskalainen Thomas Gabison. Tässä Kirsi Kinnusen raportti hankkeesta.

---

Palautetyöpaja sarjakuvantekijöille Helsingin sarjakuvafestivaalilla 2.-3.9.2016

1. Peruskuvio

Järjestin Helsingin sarjakuvafestivaalin yhteyteen kaksi päivää kestäneen kritiikkityöpajan, jossa ranskalainen asiantuntijavieras antoi henkilökohtaista palautetta sarjakuvataiteilijoille heidän töistään.

Työpaja vastasi kokemukseni ja saamieni kommenttien perusteella erinomaisesti alalla vallitsevaan kipeään asiantuntijapalautteen tarpeeseen. Kahden päivän aikana peräti 26 tekijää sai 20-30 minuutin intensiivisissä yksityistapaamisissa paitsi paneutuvaa ja asiantuntevaa palautetta myös innostavaa kannustusta.

Työpajan tapaamisista (pe klo 10-18 ja la 11-18) noin puolet oli varattavissa etukäteen ja loput ajat sovittiin paikan päällä. Tällä tavalla kukaan halukas ei jäänyt palautetta paitsi, joskin toinen päivä meni ylitöiksi. 

2. Asiantuntijavieras Thomas Gabison, Actes Sud BD, Ranska

Palautteen antajana toimi Actes Sud BD:n kustannusjohtaja Thomas Gabison. Hän oli oivallinen henkilö tähän tehtävään, koska hän on toiminut 15-20 vuotta paitsi sarjakuva-alan kustannus- ja taiteellisena johtajana, myös graafikkona, alan opettajana sekä sarjakuvakirjakauppiaana. Thomas Gabisonille järjestyi myös tapaamiset FILIn ja WSOY:n edustajien kanssa.

Thomas Gabisonin yleisarvio näkemästään oli erittäin myönteinen. 26 tekijän joukossa oli useampi, joille hän suositteli töiden tarjoamista Ranskan markkinoille. Hän myös lupasi vastata sähköpostitse tekijöiden lisäkysymyksiin.

Itselleni Thomasin kommenteista jäivät päällimmäisiksi mieleen seuraavat:

1) Hän kehotti valitsemaan henkilöt ”casting”-tyyppisesti ja pohtimaan muun muassa näitä kysymyksiä: Millainen henkilö sopii esittämään tätä hahmoa? Miten hänet puetaan? Missä vaiheessa sivuhahmo voi nousta esiin ja missä vaiheessa hänet häivytetään? Millaiset puhekuplat sopivat juuri näiden henkilöiden ”suuhun”?

2) Tarinan tilanteet voi mielessään sijoittaa teatterin näyttämölle, mistä heräävät kysymykset: Miten hahmot ottavat tilan haltuun ja miten he liikkuvat siinä? Mitkä esineet ovat olennaisia tilanteen ja hahmon henkilökuvan kannalta eli mitä nostetaan esiin ja mikä jätetään kuvaamatta tai häivytetään?

3) Lukijan asemaan asettuminen on tärkeää ja silloin voi miettiä esimerkiksi tätä: Miten katsojan silmän kamera liikkuu ruudussa/sivulla?

3. Jatko

Pelkkä työpajaan saapuneiden tekijöiden määrä (26) kertoo siitä, millainen tarve tällaiselle palautetoiminnalle on. Toivon, että tämä ei jää yksittäiseksi tapahtumaksi vaan jatkossa vastaavanlaiseen toimintaan panostetaan ja sitä kehitetään lisää.

Kansainvälisen asiantuntijapalautteen saaminen on äärettömän tärkeää myös suomalaisen sarjakuvan viennin näkökulmasta, sillä kansainvälisesti ”suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa”. Viidessätoista vuodessa esimerkiksi pelkästään Ranskassa julkaistujen suomalaisten sarjakuvateosten määrä on noussut nollasta noin kuuteenkymmeneen puhumattakaan valtavasta määrästä muita näyttely- ja julkaisuprojekteja.

Hartaimmat toiveeni tämän kokemuksen perusteella:

Toivon, että Suomen sarjakuvafestivaalien järjestäjät ottavat tästä kopin ja palautetyöpajoista muodostuu säännöllinen osa eri festivaalien ohjelmistoa. Nyt avustuksia tuli vain 820 euroa, mutta pienin budjetti mihin pitää varautua, on arvioni mukaan 3000–4000 euroa.

Mielestäni Suomessa on huutava pula pitkistä sarjakuvatarinoista verrattuna lyhyiden tarinoiden ja strippien julkaisumäärään (eikä suinkaan ole moite suomalaista novelli- ja strippisarjakuvaa kohtaan, päinvastoin!) Tähän on monia syitä eikä rahanpuute ole niistä pienin (pitkän tarinan työstäminen ja piirtäminen vaatii aikaa, ja sinä aikana ja sen jälkeen pitäisi syödäkin…). Mutta pitkän käsikirjoituksen kirjoittaminen vaatii myös erilaista taitoa kuin lyhyiden tarinoiden laatiminen. Toivoisin siis, että Suomen sarjakuvataiteilijoille järjestettäisiin mitä pikimmin kansainvälinen käsikirjoitustyöpaja, jossa työstettäisiin pitkiä sarjakuvatarinoita.

4. Talous

Taloudellisesti tapahtuma meni täysin miinukselle. Tämä ei ollut yllätys, koska avustukset olivat tiedossa jo etukäteen. Pidin kuitenkin työpajan järjestämistä niin tärkeänä, että tein itsenäisesti päätöksen järjestää sen siitä huolimatta, että rahoitus jäisi selvästi alle tavoitteen – siis täysin tietoisena seurauksista. Avustuksia haettiin Framelta asiantuntijavierailuun, Fililtä kustantajavierailuun, Sarjakuvantekijät ry:ltä ja Helsingin sarjakuvafestivaalilta asiantuntijavierailuun.

Myönnetyt tuet olivat kuitenkin lähes olemattomat:

Frame 0 €, Fili 300 €, Sarjakuvantekijät ry. 300 €, Sarjakuvaseura 220 €.

Tällä tuella Thomas Gabisonin kulut saatiin juuri ja juuri katettua, eli on muistettava, että ilman niitä työpajaa ei kerta kaikkiaan olisi voinut järjestää. Kiitos siis yhteistyökumppaneille!

Thomas Gabison ilmoitti etukäteen, että ei tarvitse työstään palkkiota, jos riittäviä avustuksia ei löydy, ja työpajan järjestäjä, koordinaattori ja tulkki, sarjakuvaneuvos ja suomalaisen sarjakuvan ranskantaja Kirsi Kinnunen maksoi itse kaikki kulunsa ja teki työnsä ilman palkkiota.

Kirsi Kinnunen 18.9.2016  /  kirsi.kinnunen (ät) gmail.com