Jotta hakemuksesi menestyisi raadin käsittelyssä, siinä olisi hyvä olla ainakin seuraavia asioita selkeästi määriteltynä:
– Nimi ja yhteystiedot on oltava selvästi esillä hakemuksessa. Sosiaaliturvatunnuksen ja pankkitilin kysymme apurahan saajilta erikseen. Tämä hidastaa hiukan apurahojen maksamista, mutta tiukentuneiden tietoturvasäännösten takia on parempi ettemme kerää näitä tietoja kaikilta hakijoilta.
– Kohde
Onko kyseessä selkeästi rajattu yksittäinen teos, ja jos on niin minkälainen.
– Työsuunnitelma
Jos haet apurahaa työskentelyyn, pitää myös selvittää, mitä työtä, miten, missä ja missä aikataulussa aiot tehdä. Apurahasta on tehtävä jälkeenpäin myös selvitys, mikä on paljon helpompaa, jos on heti alussa asettanut itselleen tietyt raamit. Työn tekemisessä on muutenkin eduksi, jos asettaa itselleen väliaikatavoitteita – ja pyrkii myös pitämään ne. Jokainen freelancer tietää, miten tärkeä innoittaja lähestyvät deadline on.
– Aikataulu
Pätkä-apurahat ovat vuosikohtaisia apurahoja, eli niitä ei yleensä myönnetä kahta vuotta pitempiin projekteihin, vaan oletetaan rahoitusta haettavan eri vuosille erikseen ja myös eri tahoilta. Apurahaa ei kannata hakea liian isoihin hankkeisiin, vaan ne kannattaa jakaa pienempiin osa-alueisiin, jotka rahoitetaan erikseen. Pitää myös muistaa, että hakijoiden runsauden ja rahojen vähyyden vuoksi Sarjakuvantekijöidenkin apurahoissa on ns. karenssivuosi, eli apurahan saaneet joutuvat odottamaan vuoden ennen kuin voivat taas hakea.
– Budjetti eli talousarvio
Suomeksi sanottuna tulo- ja menoarvio. On tärkeää että selvittää itselleen ja myöntäjille sen, miten aikoo tulla toimeen työn aikana. Onko työstä saatavissa jotain tuloa sen valmistuttua, eli liittyykö hankkeeseen myytäviä osuuksia, esineitä tms. ja paljonko niillä voidaan hankkia rahoitusta? Perustuuko rahoitus useampiin apurahahakemuksiin eri lähteistä, vai vain tähän? Jo saadut apurahat samaan kohteeseen on hyvä mainita, ja jos tieto tulee hakemuksen lähettämisen jälkeen, senkin voisi tiedottaa raadille. Kun joku toinen voi jäädä ilman kipeästi tarvitsemaansa apurahaa, on kollegiaalista vaikkapa vetää pois hakemus, jos on jo saanut tuotantobudjettinsa täyteen. Elinkustannus ei ole hakuperuste, eivätkä Kopiosto-apurahat ole sosiaalista avustustoimintaa, vaan taiteelliseen työskentelyyn ja sen mahdollistamiseen tarkoitettuja.
– Tekijän esittely eli cv
Vaikka Suomi on pieni maa ja ammattikunta rajallinen, kaikki eivät kuitenkaan tunne kaikkia ja ainakaan jokaisen kaikkia töitä. Kannattaa siis liittää mukaan jonkinlainen, vaikka niukkakin lista töistä, julkaisuista, näyttelyistä jne. CV kannattaa pitää ajan tasalla, eli lisätä sinne uudet työt, julkaisut, näyttelyt – myös saadut apurahat.
– Työnäytteet
Hyvä on myös liittää kopioita hakemuksen kannalta sukulaissieluisista töistään, joita raati voi sitten punnita suunnitelman toteuttamiskelpoisuutta miettiessään. On hyvä, jos mukana on niin vanhempaa kuin aivan tuorettakin tuotantoa, jolloin raadille selviää myös tekijän taiteellinen kehitys.
Vapaamuotoista ohjeistusta:
On hyvä jos hakemuksestasi ilmenee oma intohimosi juuri tätä nimenomaista projektia kohtaan. Sinun pitää myydä ideasi raadille! Kyse on markkinointipuheesta, vaikkei kaupallisella areenalla ollakaan. Vain muodon vuoksi tehdyllä hakemuksella on huonommat menestymisen mahdollisuudet.
Uskalla pyytää kunnon apurahaa! Emme voi myöntää juurikaan enempää kuin olet hakenut, eli turha vaatimattomuus pois! Raadissa on aina vaihtuvia ammattilaisia, jotka kyllä osaavat leikata liiat pois, mutta he myös näkevät, jos hankkeesi on huonosti suunniteltu ja taloudellisesti heikoissa kantimissa.
Pyrimme aina antamaan sen kokoisia apurahoja, että niistä on todella jotain apua nimenomaan siihen tarkoitukseen, johon sitä on haettu. Nykyisellään taso on vakiintunut jonnekin 1000–3000 euron paikkeille. Pienempiä summia on annettu lähinnä tarkasti rajattuihin selkeisiin kulueriin. Kun vuosittain jaettavat kokonaissummat ovat vaihdelleet 20 000–40 000 euroon, niin aivan kohtuuttoman suuriin yksittäisiin apurahoihin emme voi venyä.
Tuemme ammattimaista sarjakuvan tekemistä, mikä ei tarkoita ainoastaan kaupallista sarjakuvaa, vaan ylipäänsä korkeatasoista ammattiosaamista osoittavaa työtä.
Kannattaa myös hakea oman sarjakuvanäyttelyn tekemiseen apurahaa. Vaikka löytäisi tilan näyttelylleen, seuraa näyttelystä aina kuluja, joita voisi kattaa apurahalla.
Ja vielä se tärkein ohje:
Jos et tällä kertaa saanut apurahaa, älä ota itseesi! Tällä kertaa ei onni ollut myötä, ja voihan olla, että olet jo saanut jostakin apurahan, joka on ollut raadin tiedossa. Älä luovuta, vaan hae seuraavalla kerralla ja muualtakin aina uudestaan. Kun on tehnyt hyvät pohjat hakemuksilleen, uuden tekeminen on vaivatonta. Seuraavana vuonna voit yrittää uudelleen!